Voimaantuvat verkostot

Tiistai 27.1.2009 klo 21:38 - Kari Sivula

Voimaantuminen on uusi ulottuvuus omassa verkostokehittäjän työssäni. Olen paneutunut siihen viime vuosina syvällisesti. Nyt tämä käsite on noussut merkittäväksi käsitteeksi myös kansan­talou­dessamme ja yhteiskunnassamme. Jyväskylän Yliopiston innovaatiotoiminnan uudeksi tutkimus­profes­soriksi nimitetty Sitran johtaja Antti Hautamäki toteaa blogissaan näin:

"Viime aikoina voimaantuminen on noussut julkiseen keskusteluun. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 6.12. kutsui voimaantumista "sanahirviöksi ". Pääkirjoitus käsitteli kansleri Ilkka Niiniluodon johtaman, Sitran asettaman Muutoksen Suomi -työryhmän raporttia. Muutoksen Suomi raportti on uusi avaus Suomelle. Se peräänkuuluttaa uudenlaista lähestymistapaa muutoksiin. Keskiöön nostetaan ihminen, jonka voimaantumista instituutioiden on tuettava. Tämä periaate muuttaa radikaalilla tavalla koko julkista sektoria."

Usean vuoden aikana tapahtuneen valmistelutyön aikana olen saanut olla mukana antoisassa ja innostavassa kehitysprosessissa, jonka tuloksena syntyi Voimaantuva Suomi ry - niminen yhdistys (www.voimaantuvasuomi.org) . Nyt ounastelen, että tämä voimaantuminen käsitteenä vaikuttaa omaan työhöni ja tehtäviini ratkaisevalla tavalla koko elämäntyöni loppuajan. Ehkä ikään kuin otsikoksi tälle elämäntyön vaiheelle voisi antaa: Voimaantuvat verkostot, voimaantuvat yhteisöt.

Olen saanut olla mukana Voimaantuva työkulttuuri - oppimisverkostossa. Verkostossa on mukana monia työyhteisöjen kehittäjiä ja lisäksi myös tutkijoita. Ystäväni Juha Siitonen Oulusta on tehnyt aiheesta väitöskirjan, Voimaantumisen perusteiden hahmottelua. Toinen ystäväni, tunnustettu työhyvinvoinnin asiantuntija Terhi Takanen on kirjoittanut teemasta ansiokkaan kirjan Voimaantuva työyhteisö. Tässä oppimisverkostossa itse olen paneutumassa kysymykseen, miten voimaantumisajattelua voitaisiin käyttää yritysverkostojen kehittämisessä.

Valotan voimaantumisajattelun lähtökohtia tässä kirjoituksessa jonkin verran. Mutta tulen palaamaan tähän teemaan vielä lukuisia kertoja. Seuraavassa esittelen Voimaantuva Suomi ry:n arvot. Arvelen, että niiden pohjalta voi saada aavistusta siihen, mitä olen etsimässä ja löytämässä:

Eettinen vastuullisuus. Haluamme toimia eettisesti vastuullisesti. Käytännössä tämä näkyy siten, että harkitsemme toimiemme tavoitetta, toteutustapaa ja toivottua tulosta tätä periaatetta vasten etukäteen. Emme voi antaa lupausta ennen kuin olemme saaneet sisäisen varmuuden siitä, että voimme tämän periaatteen mukaisesti toimia.
Inhimillinen tasavertaisuus. Toimimme inhimillisen tasavertaisuuden pohjalta. Käytännössä tämä näkyy siten, että osaamme kuunnella toisia kunnioittavasti ja ottaa toisten tarpeet kunnioittavasti huomioon toiminnassamme arvosta tai asemasta riippumatta.
Vastuullisuus itsestä ja toisesta. Otamme vastuun ja pidämme huolta itsestämme ja toisista. Asenteemme on palveleva, toiminnassamme tämä näkyy auttamisena ja kannustamisena kaikissa tilanteissa.
Elämänilo. Elämänilo on kaikkien ihmisten oikeus. Se näkyy positiivisena energisyytenä meissä ja sen avulla saamme toisetkin innostumaan.
Avoin vuorovaikutus. Avoin vuorovaikutus antaa luovuudelle ja innovatiivisuudelle mahdollisuuden toteutua. Olemme rehellisiä vuorovaikutuksessamme, annamme palautetta ja otamme sitä kiitollisena vastaan. Toimintamme perustuu aktiiviseen verkostoitumiseen ja yhdessä luomiseen.
Taloudellinen hyvinvointi. Taloudellinen hyvinvointi on tärkeää, koska vain siten voimme varmistaa tarkoituksemme toteutumisen.

Luulenpa, että koko maailmassa elämme tällä hetkellä tilanteessa, jossa näiden arvojen vastainen toiminta näkyy maailmanlaajuisina ongelmina. Olisiko yritysten kehittämisessä ja yritysten välisen yhteistyön kehittämisessä nostettavissa perustaksi jotakin kestävämpää, kuin lyhyen aikavälin tulos ja spekulatiivisesti synnytetty omistaja-arvo? Olen innoissani Muutoksen Suomi -työryhmän rohkeudesta nostaa ihmisten voimaantuminen ratkaisevaan asemaan. Mainitun työryhmän jäsen, kirjailija Tuula-Liina Varis toteaa näin:

" Kaikkia tarvitaan ja meidän on hyväksyttävä niin vahvuus kuin heikkouskin. Yhteiskunnan ja talouden kehitykselle kaikenlainen tekeminen on tuottavaa ja arvokasta. Tämä ajattelutapa perustuu ihmisarvon tunnustamiseen, resurssien oikeudenmukaiseen jakamiseen sekä kaikkien ihmisten luovuuden ja osaamisen arvostamiseen ja käyttämiseen. Yhteiskunnassa, jossa arvostetaan ja voimaannutetaan kaikkia, on vahva sosiaalinen pääoma. Työryhmän viestin voi sanoa niinkin, että inhimillistä ja teollista pääomaa ei kyetä käyttämään yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämiseen ilman vahvaa sosiaalista pääomaa."

Jotenkin riemullisena löytäjänä olen havainnut, että juuri näistä aineksista löytyy sellaista ajattelua, joka oivallisella tavalla täydentää sitä verkostoyhteistyön ajattelua, jota olen halunnut olla kehittämässä viimeisen parin vuosikymmenen ajan. Tätä ajattelua taitaa olla aika paljon siinäkin Caiazzan testamentissa, josta kirjoitin edellisessä blogissani.

En ole tästä löytöretkestäni vielä puhunut kovin paljon. Mutta nyt on sen aika: Laitanpa itselleni tavoitteeksi, että kaikissa kehitysprosesseissa, joissa toimin nyt ja tästä eteenpäin, voimaantumisen ajattelu on keskeisenä tekijänä mukana. Tähän ajatteluun kutsun mukaan teitä kaikkia! Verkostoidutaan tässäkin asiassa! Voimaannutaan!

Caiazzan testamentti

Maanantai 19.1.2009 klo 11:23 - Kari Sivula

Olen omassa yritysverkostojen kehitystyössäni jo lähes kahden vuosikymmenen ajan puhunut luottamuksen, avoimuuden ja sosiaalisen pääoman merkityksestä. Minulla on ollut monipuolinen mahdollisuus ja etuoikeus olla kehittämässä monien toimialojen yritysverkostoja eri puolilla Suomea. Näihin prosesseihin liittyen olen parisenkymmentä kertaa eri ryhmien kanssa käynyt tutustumassa yritysverkostojen yhteen "luvattuun maahan", Pohjois-Italiaan. Näillä opintomatkoilla yhteistyökumppaninani on ollut Milanossa asuva suomalaissyntyinen, ihastuttavan lämmin ystäväni Marjaliisa Murole. Hänen kanssaan olen saanut tutustua Pohjois-Italian kulttuuriin ja yritysyhteistyön aarteisiin.

Voisi sanoa, että Pohjois-Italia on "täynnä" osaamiskeskittymiä, joissa usein aika pienille alueille on keskittynyt lukuisia saman alan yrityksiä. Tällaisia tiiviitä keskittymiä on vaikkapa kuuluisat juuston ja kinkun tuotannon alueet. Mielenkiintoisia keskittymiä on myös esimerkiksi hopeatuotteiden, lasituotteiden, keramiikan, silmälasien, aseiden sekä kenkien ja muiden nahkatuotteiden valmistamisessa. Huonekalujen valmistamisessa Pohjois-Italiassa on monia hyvin kapeallekin osa-alueelle erikoistuneita seutuja.

Näistä Pohjois-Italian osaamiskeskittymistä useimmin olemme käyneet tutustumassa Udinen kaupungin lähellä sijaitsevaan Friulin tuolikolmioon. Siellä Koilis-Italian Friulin maakunnassa pienellä, kolmen kunnan alueella keskittyneenä yli 1000 yritystä, jotka ovat erikoistuneet tekemään tuoleja ja tuolin osia. En tiedä tämän päivän tilannetta, mutta vielä 90-luvulla tuo alue tuotti noin kolmasosan koko maailman tuoleista. Verkostoituminen siellä on todella monitasoista. Pääosin pienten perheyritysten erikoistuminen usein hyvinkin lyhyeen jalostusketjun osaan on alueelle tunnusomaista.

Korkeatasoinen suunnittelu ja design ovat italialaisten tuotteiden yksi tunnusomainen piirre. Tuolikolmiossakin toimii monia sellaisia yrityksiä, jotka valmistavat huippudesign-tuoleja. Niiden tuotantovolyymit eivät välttämättä ole merkittäviä, mutta ne luovat imagoa ja tunnettuutta. Mutta samalla alueella toimii myös massatuotteita valmistavia tuolitehtaita, jotka hyötyvät alueen hyvästä imagosta. Vuosikymmenien aikana alueen yhteistyö koulutuksessa, tutkimus- ja kehitystoiminnassa sekä promootiotoiminnassa ovat kehittyneet ylivertaisiksi. Myös muissa Pohjois-Italian osaamiskeskittymissä olen tutustunut Friulin tuolikolmion tapaisiin yritysyhteistyön rakenteisiin.

Monilla vierailuillamme Friulissa minulle on syntynyt vuosien saatossa hyviä ystävyyssuhteita alueen kehittäjiin. Yksi innostavimmista tuttavuuksista oli Ernesto Caiazza, alueen yhteisen promootio-organisaation, Promosedian (www.promosedia.it) johtaja. Tämä Napolissa syntynyt persoona oli isäntänämme lukuisia kertoja tutustuessamme Friulin tuolikolmion yritysverkostoihin. Hän oli ollut mukana Promosedian ja koko tuon osaamiskeskittymän kehityksessä lähes parin vuosikymmenen ajan, jäätyään eläkkeelle alppijoukkojen kenraalin tehtävistä. Hän kertoi meille usein värikkäällä tavalla, miten lähes pelkästään tuolituotantoon erikoistunut alue on noussut tunnetuksi kaikkialla maailmassa alan ammattilaisten keskuudessa. Promosedian organisoima Udinen tuolimessut ovat edelleenkin jokasyksyinen messutapahtuma, joka kokoaa ammattilaisia joka puolelta maailmaa.

Friulin tuolikolmion opintomatkoillamme eri ryhmien kanssa tavaksi muodostui matkan viimeisenä iltana kokoontua Udineen, hotelli Astoriaan yhteiselle päivälliselle. Usein isäntänämme oli juuri Ernesto Caiazza. Noiden päivällisten aikana suomalaista Aallon designia sekä talvisodan henkeä ihannoinut Caiazza halusi usein kuulla suomalaisesta yrityskulttuurista ja verkostoyhteistyöstä. Erään tällaisen keskustelun yhteydessä kysyin häneltä, mitä hän Friulin tuolikolmion "hengenluojana" haluaisi antaa meille suomalaisille yritysverkostojen kehittäjille evästyksesi, miten tuollaisia yhteistyökeskittymiä voisi syntyä. Hyvin värikkäällä tavalla tämä kokenut "verkostohämähäkki" kuvaili, että se on pitkä prosessi, joka ei synny hetkessä.

Pohdiskellen hän sitten totesi, että ehkä siinä kehityspolussa on kolme tärkeää tasoa:

Ensimmäinen on se perusta. Tarvitaan FILOSOFIA. Tarvitaan joku sellainen yhteinen juttu. Joku, johon kaikki uskoo. Joku, mikä yhdistää. Yhteinen päämäärä, yhteinen tuote, yhteinen konsepti. Sellainen asia, jota yhdessä voidaan kehittää.

Ja se toinen asia on: PARLARE! PARLARE! PARLARE! ... Puhukaa! Puhukaa! Puhukaa!

"Kun sinä Kari kehität verkostoja, pidä huolta siitä, että kaikista asioista voidaan puhua. Ja puhutaan. Kokoonnutaan usein yhteen ihan vain juttelemaan ja turisemaan. Sillä tavalla monet epäluulot ja väärät kuvitelmat hälvenevät. Opitaan tuntemaan toisia. Näkemään asioita eri puolilta. Näkemään, mitä osaamista ja mitä ajatuksia muilla on."

Ja sitten se kolmas asia: ÄLKÄÄ TAPPAJO MAESTROJA. "Oletko Kari nähnyt, kun olette käyneet noissa puusepän verstaissa, kuinka innolla ne yrittäjät kertovat omista tuotteistaan, oman yrityksen historiasta ja osaamisesta. Ne puusepät ovat maestroja. Tai sitten suunnittelijoita, jotka ideoivat uusia tuotteita. Nekin ovat maestroja. Tai niitä myynnin ihmisiä, tai toimiston ihmisiä. Ne kaikki ovat maerstroja. On tärkeää, että jokainen saa olla maestro. Että jokainen löytää itsestään maestron. Sitä hyväksymisen, arvostamisen ja innostamisen henkeä tarvitaan menestyvissä verkostoissa."

Se oli Erneston evästys. Parin viinilasillisen jälkeen hän, jo vanha mies, halusi laulaa meille. Hänessä elävä filosofi ja maestro näkyi napolilaisena värikkyytenä, taiteellisuutena ja tempperamenttina. Hän kertoi haluavansa tulla tutustumaan Suomeen, Alvar Aallon arkkitehtuurin kotimaahan. Ja suomalaisen talvisodan hengen maahan. Sovimme, että sen järjestämme ensi tilassa.

Tuon Udinen päivälliskeskustelun evästys on jäänyt syvälle mieleeni. Se jäi mieleen myös tuolloin työtoverinani työskennelleelle karismaattiselle innostajalle, Leena Valtaselle. Hänkin on sitä usein muistellut myöhemmin, myös luennoissaan. Tuon evästyksen viisaus ja syvyys on muuttunut yhä merkityksellisemmäksi ja käyttökelpoisemmaksi omassa kehittäjän työssäni.

Kun seuraavan kerran tapasimme Friulissa, olimme jo järjestelleet Erneston vierailua Suomeen. Tuolloin sitten sovimme tarkemmin matkan järjestelyistä ja ajoituksesta. Hyvästellessämme tuon vierailun lopuksi, totesin, että seuraavalla kerralla minulla onkin etuoikeus olla hänen isäntänään Suomessa. Ernesto otti pöydällä olevasta jalustasta Suomen lipun rinnalla olleen pienen Italian lipun. Hänellä kun oli kaikissa tapaamisissamme aina Suomen ja Italian lippu rinnakkain samassa jalustassa. Hän taitteli sen lipun ja laittoi minun puvun takkini etutaskuun: "Laita tuo lippu sitten Suomen lipun rinnalle pöytään, kun tapaamme siellä Suomessa kesällä." Menimme läksiäiskuvaan, Ernesto, Marjaliisa ja minä. Kuvaajana oli paikallislehden, il Manzanesen kuvaaja. Ne oli jälleen lämpimät hyvästelyt. Mutta silloin en tiennyt, että  ne olivat viimeiset hyvästelyt välillämme. Muutama viikko ennen suunniteltua Suomen vierailua Udinesta tuli viesti, että Ernesto on sairastunut. Päädyttiin siirtämään vierailua.

Mutta muutama viikko myöhemmin Udinesta tuli suruviesti. Ernesto Caiazza on kuollut.

Soitin Marjaliisalle. Hän oli todella järkyttynyt yhteisen ystävämme poismenosta. Menin Promosedian internet-sivuille. Sieltä löytyi englanninkielinen artikkeli, jossa muisteltiin Ernesto Caiazzan arvokasta elämäntyötä Friulin tuolikolmion hyväksi. Sitten menin il Manzanese - lehden sivuille. Ne olivat vain italian kielellä. Mutta sieltäkin löytyi uutinen Ernesto Caiazzan kuolemasta. Tekstistä en paljon ymmärtänyt. Mutta siinä artikkelissa oli iso valokuva, joka pani minut liikuttumaan. Kuvassa oli Ernesto, Marjaliisa ja minä. Ja minulla oli Italian lippu puvun etutaskussa. Kun tuossa hetkessä hiljennyin ja jäin muistelemaan monia vaikuttavia tapaamisiamme, ajattelin hänen edellisen vuoden matkamme evästystä.

Siinä tiivistyi mielessäni, Caiazzan testamentti. Sitä olen käyttänyt lukuisia kertoja luentojeni ja alustusteni huipentumana: 1) FILOSOFIA. 2) PARLARE ... PARLARE ... PARLARE.  3) ALKÄÄ TAPPAKO MAESTROJA. Ja tuo Italian lippu on työhuoneessani siitä muistuttamassa.

Uusi vaihe Profes Partnersin kehityskaaressa

Perjantai 2.1.2009 - Kari Sivula

 Oy Profes Partners Ltd:n kehityskaaressa tapahtui vuoden 2008 lopulla merkittävä muutos. Yhtiö siirtyi osakekaupoilla kokonaisuudessaan Kari Sivulan, yhden perustajansa omistukseen. Yhtiön partnereina pitkään toimineet Mauri Kulo, Jukka Kauko, Seppo Niemelä ja Matti Wegelius luopuivat yhtiön osakkuudesta. Muutoksen myötä yhtiön kotipaikaksi vaihtui Lohja, Kari Sivulan kotikaupunki. Kari Sivulan lisäksi yhtiön palveluksessa on myös Jarkko Sivula. Lohjan lisäksi yhtiöllä on toimipaikka myös Keski-Pohjanmaalla, Perhossa. Perho on Kari Sivulan syntymäkotikunta ja Jarkko Sivulan asuinpaikkakunta. Muutoksen jälkeen Profes Partners on oikeastaan perheyhtiö, jossa työskentelee henkilöt kahdessa sukupolvessa. Käytännönläheinen yritysverkostojen kehittäminen on yhtiön ydintoimintaa tulevaisuudessakin. Entiset tuotteet ja työkalut ovat käytössä jatkossakin.

Muutoksen tuoma dynamiikka antaa mahdollisuuden tarkkailla toimintaympäristön ja yhteiskunnan muutosta ja suunnata toimintaa harkinnan mukaan myös uudella tavalla painottaen. Samalla on mahdollista miettiä yhtiön tavoitteiden toteuttamiseksi myös uudenlaisia toimintamalleja. Yhtiön korkea luottoluokitus ja useita vuosia jatkunut positiivinen tuloskehitys antavat mahdollisuuden uusien avausten tekemiseen.

Yhtiössä tapahtunut muutos ja samaan aikaan voimistuva maailmanlaajuinen murros tuovat otollisen tilaisuuden tarkastella Profes Partnersin tyyppisen kehittäjäorganisaation orientaatiota ja toiminnan perustaa. Koko yhtiön toiminnan ajan tärkeimpänä lähtökohtana on ollut yritysten ja yhteisöjen välinen yhteistyö. Yhteistyön edistämisessä tarvitaan keskustelua. Tämän keskustelun uudeksi foorumiksi avaamme nämä uudet internet-sivut. Keskeinen osa internet-sivuja on blogi, jolla pyritään osallistumaan yrittäjyyttä, yritysverkostoja, yritysten ja työyhteisöjen kehittämistä, osaamiskeskittymien ja klustereiden kehittämistä sekä alueiden ja elinkeinotoiminnan kehittämistä koskevaan keskusteluun. Toivotamme jokaisen tervetulleeksi sivujen ja blogin aktiiviseksi lukijaksi ja keskustelijaksi, palautteen antajaksi.